Missä vaiheessa vähimmäispalkkakeskustelu on Italiassa?

Giuseppe Conten johtamien edustajien vuoden 2023 lakiehdotus (A.C. 1275) asetti kansallisissa sopimuksissa vahvistetulle palkalle 9 euron bruttotuntipalkan alarajan; sen teksti korvattiin valiokunnassa, ja siitä tuli vuoden 2025 laki nro 144, joka valtuutti hallituksen ulottamaan laajimmin sovellettujen sopimusten vähimmäispalkan. Edustajainhuoneen mukaan valtuutus raukesi 18. huhtikuuta 2026 käyttämättä. Vuoden 2026 lakiasetuksessa nro 62 todetaan, että työehtosopimusneuvottelut määrittävät oikeudenmukaisen palkan. Kansalaisaloitteeseen perustuva vähimmäispalkkaa koskeva lakiehdotus (A.C. 2179) on ollut valiokunnassa 9. huhtikuuta 2026 alkaen. Tilanteen 12. lokakuuta 2026 mukaan mikään laki ei säädä kansallisesta vähimmäispalkan määrästä, ei tunti- eikä kuukausiperusteisesti.

Koskeeko EU:n vähimmäispalkkadirektiivi Italiaa?

Kyllä, Italia on EU:n jäsenvaltio. Direktiivi ei velvoita sitä ottamaan käyttöön lakisääteistä vähimmäispalkkaa, kun palkat määräytyvät yksinomaan työehtosopimuksilla (1 artiklan 4 kohta).

🇮🇹Italian vähimmäispalkka: ei lakisääteistä, CCNL-palkat

Italiassa ei ole lakisääteistä kansallista vähimmäispalkkaa. Vähimmäispalkka määräytyy kansallisissa alakohtaisissa työehtosopimuksissa (contratti collettivi nazionali di lavoro, CCNL).^1,2

Viimeksi tarkistettu: 12. lokakuuta 2026

Lakisääteinen kansallinen vähimmäispalkka: Ei ole¹
Palkan alarajojen määrittäjä: Kansalliset alakohtaiset työehtosopimukset (CCNL)^1,2
Työehtosopimuksen piirissä olevat työntekijät: 100 % (2023)³
Keskimääräinen bruttovuosipalkka, 2024 (Eurostat): 33 523 €

Miten palkan alarajat määräytyvät sen sijaan

Perustuslain 36 artikla antaa työntekijöille oikeuden palkkaan, joka on oikeassa suhteessa heidän työnsä määrään ja laatuun ja joka on joka tapauksessa riittävä turvaamaan heille itselleen ja perheelleen vapaan ja ihmisarvoisen toimeentulon.²

Kansalliset alakohtaiset sopimukset ovat edelleen vähimmäispalkoista neuvottelemisen keskeinen taso. Niitä on hieman yli 1 000; CNEL ilmoitti vuonna 2025, että 62 % niistä oli jäänyt uusimatta voimassaoloajan päätyttyä, ja nämä sopimukset kattavat noin 45 % työntekijöistä.²

Italia ilmoitti Euroopan komissiolle työehtosopimusten kattavuudeksi 100 % vuodelta 2023.³

Vähimmäispalkkakeskustelu, tilanne 12. lokakuuta 2026

Edustajainhuoneen asiakirjoista käy ilmi, että lakiehdotuksen A.C. 1275 ”Säännökset vähimmäispalkan käyttöönotosta” jättivät 4. heinäkuuta 2023 Giuseppe Conten johtamat edustajat ja että se otettiin edustajainhuoneen työohjelmassa oppositiolle varattuun kiintiöön. Sen alkuperäisessä tekstissä säädettiin, ettei kansallisessa sopimuksessa vahvistettu tuntikohtainen vähimmäispalkka voi missään tapauksessa olla alle 9 euroa bruttona. Valiokunnassa sen teksti korvattiin hallitukselle annetuilla valtuutuksilla, ja siitä tuli 26. syyskuuta 2025 annettu laki nro 144; sen alkuperäiset allekirjoittajat peruuttivat allekirjoituksensa lakiehdotuksesta.^4,5,6

26. syyskuuta 2025 annettu laki nro 144 valtuutti hallituksen antamaan palkkoja ja työehtosopimusneuvotteluja koskevat lainsäädäntöasetukset: määrittämään kullekin työntekijäryhmälle laajimmin sovelletut kansalliset työehtosopimukset siten, että niiden taloudellisten ehtojen kokonaisuuden vähimmäistaso on perustuslain 36 artiklan mukainen vähimmäisehto, sekä ulottamaan nämä vähimmäisehdot työntekijöihin, jotka eivät kuulu työehtosopimusneuvottelujen piiriin. Valtuutuksen käyttämiselle säädetty kuuden kuukauden määräaika päättyi 18. huhtikuuta 2026; edustajainhuoneen mukaan hallitus ei käyttänyt valtuutusta.^6,7

30. huhtikuuta 2026 annettu lakiasetus nro 62, joka on voimassa 1. toukokuuta 2026 alkaen ja joka on muunnettu muutoksin laiksi 25. kesäkuuta 2026 annetulla lailla nro 112, toteaa, että työehtosopimusneuvottelut ovat väline ”oikeudenmukaisen palkan” (salario giusto) määrittämiseksi, ja viittaa vertailun perusteella edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen allekirjoittamien kansallisten sopimusten taloudellisten ehtojen kokonaisuuteen (7 artikla). Siinä ei säädetä vähimmäispalkan määrästä, ei tunti- eikä kuukausiperusteisesti.⁸

Samanniminen kansalaisaloitteeseen perustuva lakiehdotus ”Säännökset vähimmäispalkan käyttöönotosta” (A.C. 2179) jätettiin 19. joulukuuta 2024, ja se on ollut edustajainhuoneen työasiainvaliokunnan käsiteltävänä 9. huhtikuuta 2026 alkaen.⁹

EU:n vähimmäispalkkadirektiivi

Italia on EU:n jäsenvaltio, joten direktiiviä (EU) 2022/2041 sovelletaan siihen. Direktiivi ei velvoita jäsenvaltiota, jonka palkat määräytyvät yksinomaan työehtosopimuksilla, ottamaan käyttöön lakisääteistä vähimmäispalkkaa (1 artiklan 4 kohta). Jäsenvaltion, jossa työehtosopimusten kattavuus on alle 80 %, on hyväksyttävä toimintasuunnitelma (4 artiklan 2 kohta); komission heinäkuun 2026 kertomus ei luettele Italiaa niiden 18 jäsenvaltion joukossa, joiden kattavuus jää tämän kynnyksen alle.^3,10

Katso koko vertailu: vähimmäispalkka Euroopan maissa →

Usein kysytyt kysymykset

Onko Italiassa vähimmäispalkka?: Italiassa ei ole lakisääteistä kansallista vähimmäispalkkaa. Vähimmäispalkka määräytyy kansallisissa alakohtaisissa työehtosopimuksissa (CCNL), jotka kattavat 100 % työntekijöistä (2023; Euroopan komissiolle ilmoitettu luku).
Missä vaiheessa vähimmäispalkkakeskustelu on Italiassa?: Giuseppe Conten johtamien edustajien vuoden 2023 lakiehdotus (A.C. 1275) asetti kansallisissa sopimuksissa vahvistetulle palkalle 9 euron bruttotuntipalkan alarajan; sen teksti korvattiin valiokunnassa, ja siitä tuli vuoden 2025 laki nro 144, joka valtuutti hallituksen ulottamaan laajimmin sovellettujen sopimusten vähimmäispalkan. Edustajainhuoneen mukaan valtuutus raukesi 18. huhtikuuta 2026 käyttämättä. Vuoden 2026 lakiasetuksessa nro 62 todetaan, että työehtosopimusneuvottelut määrittävät oikeudenmukaisen palkan. Kansalaisaloitteeseen perustuva vähimmäispalkkaa koskeva lakiehdotus (A.C. 2179) on ollut valiokunnassa 9. huhtikuuta 2026 alkaen. Tilanteen 12. lokakuuta 2026 mukaan mikään laki ei säädä kansallisesta vähimmäispalkan määrästä, ei tunti- eikä kuukausiperusteisesti.
Mikä on ”oikeudenmukainen palkka” (salario giusto) Italiassa?: Vuoden 2026 lakiasetuksen nro 62 mukaan (7 artikla) se määritetään työehtosopimusneuvotteluissa, ja se viittaa vertailun perusteella edustavimpien työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen kansallisten sopimusten taloudellisten ehtojen kokonaisuuteen.
Koskeeko EU:n vähimmäispalkkadirektiivi Italiaa?: Kyllä, Italia on EU:n jäsenvaltio. Direktiivi ei velvoita sitä ottamaan käyttöön lakisääteistä vähimmäispalkkaa, kun palkat määräytyvät yksinomaan työehtosopimuksilla (1 artiklan 4 kohta).

Lähteet

1.Minimum wages (earn_minw): reference metadata · Eurostat · 2026-07-31
2.Minimum wage in Italy · Eurofound · 2026-06-30
3.Report on minimum wage protection and the action plans to promote collective bargaining, COM(2026) 388 · European Commission · 2026-07-23
4.Atto Camera 1275: Disposizioni per l'istituzione del salario minimo · Camera dei deputati · 2026-10-12
5.Proposta di legge C. 1275, testo presentato il 4 luglio 2023 · Camera dei deputati · 2023-07-04
6.Salario minimo (Politiche per il lavoro e previdenziali) · Camera dei deputati, Servizio Studi · 2026-07-09
7.Legge 26 settembre 2025, n. 144: Deleghe al Governo in materia di retribuzione dei lavoratori e di contrattazione collettiva · Normattiva (Presidenza del Consiglio dei ministri) · 2025-10-03
8.Decreto-legge 30 aprile 2026, n. 62: Disposizioni urgenti in materia di salario giusto (convertito dalla legge 25 giugno 2026, n. 112) · Normattiva (Presidenza del Consiglio dei ministri) · 2026-06-27
9.Atto Camera 2179: Disposizioni per l'istituzione del salario minimo (iniziativa popolare) · Camera dei deputati · 2026-10-12
10.Directive (EU) 2022/2041 on adequate minimum wages in the European Union · European Parliament and Council of the EU (EUR-Lex) · 2022-10-19

Jokainen tämän sivun väite viittaa numeroituun lähteeseen, ja väite on luettu kyseisestä lähteestä ilmoitettuna päivänä. Tämä sivu antaa tietoa, ei neuvontaa. Viimeksi tarkistettu: 12. lokakuuta 2026.