Yksi valuutta, kaksikymmentäyksi inflaatiovauhtia — miksi euromaiden luvut eroavat

Euroalueella on yksi valuutta, yksi keskuspankki ja yksi 2 prosentin inflaatiotavoite — ja minä kuukautena tahansa kaksikymmentäyksi erilaista inflaatiovauhtia. Korkeimman ja matalimman kansallisen lukeman ero on usein suurempi kuin itse tavoite. Kyse ei ole mittausongelmasta: Eurostat laskee jokaisen maan luvun samalla HICP-määritelmällä. Ero on todellinen, ja sen syyt ovat pysyviä ja rakenteellisia.

Ostoskori on kansallinen

HICP:n menetelmä on yhdenmukaistettu; ostoskori ei ole. Kunkin maan indeksi painottaa hyödykkeitä sen mukaan, mitä maan omat kotitaloudet todella ostavat. Energialla ja ruoalla on selvästi suurempi paino pienituloisemmissa jäsenmaissa, joten maailmanlaajuinen energia- tai ruokashokki heilauttaa niiden kokonaisinflaatiota paljon enemmän kuin Saksan tai Ranskan. Sama öljyn hinta voi tuottaa silmin nähden erilaiset inflaatioluvut pelkkien painojen kautta.

Energiassa kyse ei ole vain painoista

Korin lisäksi maat eroavat siinä, miten energian hinnat päätyvät kotitalouksille: miten sähkötariffeja säännellään, kuinka nopeasti tukkuhinnat siirtyvät laskuihin, kuinka suuri osa lämmityksestä nojaa kaasuun ja kuinka suuri kaukolämpöön — ja asettavatko valtiot shokkien aikana hintakattoja tai tukia. Kaksi naapurimaata, joilla on täsmälleen sama energiapaino, voi silti erkaantua vuodeksi tai pidemmäksi, koska toinen tarkistaa säännellyt tariffit kerran vuodessa ja toinen siirtää spot-hinnat laskuihin joka kuukausi.

Kiinnikuromiskasvu nostaa hintoja jo lähtökohtaisesti

Ydintä nopeammin kasvavien pienituloisempien euromaiden inflaatio käy rakenteellisesti kuumempana — kyse on Balassa–Samuelson-ilmiöstä. Vientialojen tuottavuus kuroo eron nopeasti kiinni, palkat nousevat koko taloudessa ja kotimaisten palvelujen hinnat seuraavat perässä. Tämä on lähentymistä juuri niin kuin sen kuuluu toimia: hintatason nousu kohti euroalueen keskiarvoa näkyy tapahtuessaan keskimääräistä korkeampana inflaationa. Se on keskeinen syy siihen, miksi Baltian maat ovat viettäneet suuren osan euroajastaan euroalueen lukeman yläpuolella.

Verot, säännellyt hinnat ja kertaluonteiset päätökset

Arvonlisäveron muutokset, valmisteverot ja hallinnollisesti säädellyt hinnat — joukkoliikenteen liput, säännellyt vuokrat, tupakka — kirjautuvat suoraan HICP:hen. Yksi ainoa budjettipäätös voi lisätä maan lukemaan tai leikata siitä tuntuvan osan prosenttiyksikköä naapureiden pysyessä ennallaan. Vaikutukset haihtuvat kahdessatoista kuukaudessa, mutta ne pitävät huolen siitä, etteivät kansalliset luvut koskaan liiku täysin samaa tahtia.

Palvelut, palkat ja asuminen

Palveluinflaatio on enimmäkseen kotikutoista: se seuraa paikallista palkkakehitystä, ei globaaleja tavarahintoja. Maissa, joissa työmarkkinat ovat kireät, palveluinflaatio käy kuumempana vuosikausia kerrallaan. Myös asumiskustannukset kirjautuvat eri talouksissa eri tavoin — vuokramarkkinoiden koko ja sääntely vaihtelevat valtavasti — joten sama korkoympäristö tuottaa erilaista mitattua asumisinflaatiota.

Miksi EKP ei voi korjata eroa

Euroopan keskuspankki asettaa yhden koron koko alueelle ja tavoittelee euroalueen inflaatiota, ei minkään yksittäisen maan. Kun kokonaisluku on tavoitteessa, vaikka yksi jäsen käy kuumana ja toinen viileänä, EKP:n mandaatti täyttyy. Loput työkalut ovat kansallisten hallitusten käsissä — finanssipolitiikka, veropäätökset, palkanmuodostuksen instituutiot ja energiamarkkinoiden rakenne. Siksi kansalliset inflaatioerot pysyvät valuuttaunionin sisällä, ja siksi jäsenmaiden vertailu kannattaa: euroalueen keskiarvo kertoo, mitä EKP näkee, kun taas tämän sivuston maasivut ja vertailut kertovat, mitä kunkin maan kotitaloudet todella kokevat.

Miten vertailua kannattaa lukea

Maita verratessa kolme lukutapaa pitää kuvan rehellisenä. Lue kutakin maata suhteessa euroalueen keskiarvoon, älä vain ääripäihin. Tarkista, onko piikki laaja-alainen vai energian ja ruoan vetämä — ne kääntyvät nopeimmin. Ja muista, että joidenkin maiden tuoreimmat luvut ovat pikaennakkoja, joita tarkistetaan viikkojen sisällä — pieni järjestyksen vaihdos vertailun kärjessä pikaennakon ja lopullisen julkaisun välillä on normaalia, ei uutinen.